Jäky Järnefelt, Pienet Miehet: 80-luvulla ei pidetty pipoa päässä eikä tulppia korvissa. Rumpuja piti soittaa virveli kireällä ja niin lujaa kuin ehti, vaikkei Pienet Miehet mikään Peer Gunt ollutkaan. Tinnitus oli aluksi hiljaista, enkä välittänyt. Parikymppisenähän sitä on kuolematon. Toisen levyn aikoihin tunnelma alkoi vakavoitua kun unet meni ja melunsietokyky huononi. Kitara vihloi päätä rummuista puhumattakaan. Aloin keksiä selityksiä kun en uskaltanut mennä treeneihin ja viimeisen keikan soundcheckissä oli mennä jalat alta kun mikit lähti kiertään.

            Kun tinnitus on tarpeeksi paha, se tekee invalidiksi. Hiljaisuus on sietämätöntä, ja konsertteihinkaan ei ole mitään asiaa. Se on painimista paniikin, unettomuuden ja mömmöjen kanssa. Tapasin HYKSin tukiryhmässä vanhempia potilaita, jotka virnuilivat leppoisasti, että mitäs poika, koita kestää vaan viiskytä vuotta, heillä ei ole kuin kymmenen kakkua jäljellä. Eräs pahempi tapaus aneli lääkäriltä kuulohermojen katkaisua, johon tohtori totesi, että kuuroksi voidaan kyllä ihminen leikata, muttei se vinkumiseen auta, kun vika on vastaanottopäässä, vahingoittuneissa aistisoluissa. Eikä niin pientä puukkoa olekaan, että ne saisi hengiltä. Sairastuminen on helvetin hölmöä mutta myös yksilöllistä. Suurin osa revittää koko ikänsä ja menettää vain osia kuulostaan. Eikä tätä musiikkia voi soittaa hiljaa. Se, että nykyään käytetään suojia on erittäin viisasta, onhan se melkoinen paradoksi."

 

Outi Popp: Poppologia (WSOY)

​

 

16 vuotta

 

Toisille vuosi riittää levyjen välissä, Pienille Miehille 16 vuotta sopi oikein hyvin. Siinä välissä Juha Huhtanen kertoi lähinnä lihoneensa vaikka ehti isäksi ja jatkoi musisointia. Hän näppäili lastenlauluja Jäkyn kanssa (mm. Rölli ja metsänhenki) ja soitti runoprojekteissa Katja Kiurun taustalla sekä Bällarby Singerseissä (ne alkuperäiset Mårtenson -tribuutit!) kuten Ykäkin, (Vähäkallio), joka opiskeli puutarhuriksi ryhtyen levittämään kompostoinnin ilosanomaa Pohjois-Karjalassa ja Venäjällä.

            Tapio Järnefeltille riitti hitaana rumpalina keikka/vuosi keskinopeus mm. Grateful Deadin Jerry Garcia -tribuutissa Uncle John´s Dead. Veljensä Jäky siirtyi perheensä kanssa muutamaksi vuodeksi Uuteen-Seelantiin hakemaan vaihtelua äänimaailmaansa.

            Miikka Paatelaisen CV muusikkona on liian laaja tässä esiteltäväksi, yhteistyökumppaneista mainittakoon kuitenkin Cool Sheiks, Fat Bullets ja Kerkko Koskinen. Sitkeän huhun kyvyistään korjata vahvistimia myös kaukoparantaen Miikka (McGyver) kiistää jyrkästi.

 

Toinen ammattipiireissä tunnettu Pieni Mies, Tom Nyman, oli siirtynyt bassonsa kanssa Värttinän kautta Laika & the Cosmonautsiin sekä istunut tuottajan tuolissa lukuisissa levytyksissä.

 

Keväällä 2004 Jäky löysi kadonneen kitaransa ja peräkkäin aseteltujen sanojen viehätyksen. Ryhmä kokoontui vanhassa hevostallissa Vuolijoella, vahvistettuna Valtteri Bruunilla joka virtuoosimaisten kykyjensä takia mandoliinin soitossa pestattiin pianistiksi. Kahdeksantena pyöränä äänittäjä Mikael "Eno" Tiittanen alkoi koota äänityslaitteitaan.

 

Miikka ja Ykä olivat säveltäneet materiaalia Huhtanen-Järnefelt akselin lisäksi ja pian kävi ilmeiseksi ettei tämän bändin karma ollut loppuun kaluttu. Syntyi päätös tehdä kolmas levy ja tuottajan roolin otti harteilleen Miikka joka otti vastuun myös ääni-invalidin, mutta ei aina kovin harkitsevan Jäkyn korvista. Heinäpaaleista ja puolijoukkueteltoista rakenneltiin "ilmatiivis" laulukoppi ja Neil Youngin elämäkerta asetettiin pöydälle muistuttamaan ensimmäisten ottojen magiasta. Tämän idealismin olikin syytä toimia, sillä perusteellinen treenaaminen oli tulpista ja ampujanluureista huolimatta Jäkyn tinnituksen takia mahdotonta.

 

TYYNTYY tarttui nauhalle ensimmäisenä. KEHTOLAULUN sovitus syntyi yöllä sopivassa uupumuksessa ja oli valmis 10 minuuttia myöhemmin. Äänittäjä Tiittanen rakensi tilanteet nopeasti nurkasta toiseen. "Autenttisuus" ei sinänsä tee autuaaksi, mutta kun vedossa on taikaa, mikrofonin pitää olla päällä".

           

Tallisession tuloksena oli pohjat ja demolaulut kahdeksaan kappaleeseen, alkuperäiset lauluraidat jäivät useimpiin lopullisiksi. Pienten Miesten videot kuvannut Harri Räty taltioi osan sessioista kamerallaan.

 

Tallin sessiosta:         TYYNTYY

                                    HERNAN

                                    VAPAUDEN KANSSA HÄÄT

                                    TOTUUTTA VAI TEHTÄVÄÄ

                                    SUO

                                    ISÄT MEIDÄN

                                    PAHAT MEISTÄ

                                    KEHTOLAULU

 

Lauluja syntyi lisää ja äänitykset jatkuivat Helsingin Hitsvillessä. Pienten Miesten perustajajäsen Miku Pekkala rakensi itselleen basson ja liittyi joukkoon. ODOTELLESSA sai bändisovituksen alkuperäisen trubaduuriversion sijaan, TOINEN NAPPI sai omituisen muotonsa ja ELEONOORA purkitettiin kertavedolla. KAIKEN SEN JÄLKEEN rakennettiin pala palalta Jäkyn demon päälle tuomaan lohtua levyn loppuun.

 

Vierailijat J-P Virtanen, Eero Mieho ja toisella levyllä koskettimet hoitanut Pekka Gröhn soittivat urku- ja flyygeliosuuksia ja Janne Viksten veti banjon uberkantriin PAHAT MEISTÄ. Unelmat naisäänistä toteuttivat Jonna Tervomaa ja Tiina Siikasaari.

​

Sessioitten välissä tuottaja Paatelainen istui kammiossaan kielisoitinvuoren seassa tarttuen vuoroin thereminiin, pedalsteeliin ym. laitteisiin, joiden lista on liian laaja tässä esiteltäväksi, ja äänitti metsän ääniä puiden taakse.

 

Viimeisenä kappaleena nauhoitettiin alunperin Jonna Tervomaalle tarkoitettu LINTUJEN TIETÄ vasta valmistuneessa Hawaji-studiossa ja PIENET MIEHET olikin valmis löydettäväksi uudestaan.

                                     

​

 

 

​